Milloin viimeksi tuntematon ihminen hymyili sinulle? Entä milloin itse tervehdit vastaantulijaa, vaikka et häntä tuntenut? Arjessa kohtaamisen hetki voi olla nopeasti ohi. Silti se voi jäädä mieleen pitkäksi aikaa.

Tämän vuoden Vanhustenviikon teemana on Arjen kohtaamiset – Möten i vardagen. Teema tuntuu erityisen osuvalta aikana, jolloin asioimme yhä enimmän verkossa, maksamme ostoksemme itsepalvelukassalla ja kuljemme kaupungilla kuulokkeet korvilla. Arjen sujuvuus on lisääntynyt, mutta samalla osa spontaaneista kohtaamisista ihmisten välillä on vähentynyt.  

Ihmisille, joilla on perhe, työpaikka ja harrastuksia satunnainen kohtaaminen esimerkiksi kaupan kassalla on yksi kohtaaminen muiden joukossa. Joillekin se voi kuitenkin olla päivän ainut.

Siksi arjessa vastaan tulevilla ihmisillä voi olla suuri vaikutus päiväämme. Sinä voit olla se, joka tekee toisen ihmisen päivästä hitusen paremman pienellä hymyllä tai tervehdyksellä.

Palveluammateissa kohtaamisia on paljon. Olisi tärkeää ymmärtää, että niistä jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen. Jollekin kassalla vaihdetut sanat, taksinkuljettajan ystävällinen kysymys tai apteekin työntekijän kiireetön kohtaaminen on parhaimmillaan enemmän kuin vain asiointi palvelussa tai tietyn tuotteen saaminen. Myös Arkkiatri Päivi Hietanen toteaa, että suurin osa hoidosta on sitä, että ihminen osataan kohdata.

Siskontyttäreni olivat Australiassa ja he kiinnittivät huomiota juuri tällaiseen arkiseen kulttuuriin. Kaupan pihalla rapsuteltiin koirat, ihmiset ottivat kontaktia niin bussissa, junissa kuin kaupungin vilinässä. Tuntemattoman kanssa jutustelu ei ollut outoa vaan osa normaalia arkea.

Pitäisikö meidän Suomessa myös harjoitella tällaista tapaa hieman enemmän?

Koiraa ulkoiluttaessa kohtaaminen on luontevaa. Koira toimii sillanrakentajana ihmisten välillä. Pitäisikö meillä olla ripaus enemmän uteliaisuutta toisiamme kohtaan kuten koirillakin?

Haluankin esittää haasteen Vanhustenviikon lähestyessä. Ota tavoitteeksi yksi pieni kohtaaminen tuntemattoman kanssa joka päivä. Tervehdi lenkkipolulla vastaan tulevaa tai hymyile toiselle, kun kohtaat hänet kadulla.  

Kohtaamisesta syntyy tunne: minut nähtiin. Hetken aikaa kuuluimme samaan paikkaan ja samaan hetkeen. Siihen ei tarvita aina sanoja – joskus katse, tervehdys tai hymy riittää.  

Sirkku Taskinen
Palveluliiketoimintajohtaja