”Kaksikymmentä vuotta on mennyt. Se huimaa minua itseänikin. Nyt voin katsoa taaksekin päin, mitä olen saanut aikaan tai mitä tekisin toisin.” Jyränkölän hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantala istuu ravintola Konsulin pyöreän pöydän ääressä ja tekee uransa välitilinpäätöstä.
”Kun tulin tähän tehtävään, en tiennyt, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Minulla oli yksi palvelutalo johdettavana, eikä uusista vielä tiedetty mitään. Jos minut olisi suoraan laitettu tähän nykyisenlaajuiseen tehtävään, en tiedä, olisiko minulla ollut rohkeutta ottaa tehtävä vastaan. Minulle annettiin melkoinen leiviskä hoidettavaksi.” Rantala osuu aika oikeaan: Uuden testamentin leiviskä vastasi 6 000 työpäivän palkkaa. Lähes sen verran työpäiviä Rantalalle ehtiikin Jyränkölässä kertyä ennen eläkkeelle jäämistä.
”Olen saanut kasvaa tehtävän rinnalla yksikkö yksiköltä. Kun on kaksi vuosikymmentä samassa paikassa töissä, oppii asioita kantapäänkin kautta. Setlementissä olen saanut tehdä merkityksellistä ja tarkoituksellista työtä. Minulle on tärkeää, että olen saanut tehdä työtä ihmisten hyväksi.”
Palvelua ja läsnäoloa
Rantala on entistä vakuuttuneempi siitä, että johtaminen on hänelle palvelutehtävä. Hänen tehtävänsä on palvella osaston henkilökuntaa, että he voivat keskittyä omaan työhönsä: hoitaa asukkaita parhaansa mukaan. Setlementin arvopohja on palvelutaloissa jokapäiväisessä käytössä. Se ei ole pelkkä seinällä oleva klisee.
”Setlementti on ollut minulle tapa elää, ja se on sopinut minulle hyvin.” Läsnäolo ja ihmisten kohtaaminen ovat olleet Rantalalle parasta ja tärkeintä työssä, olkoon kyse sitten asukkaista, omaisista tai työkavereista. Se on setlementtihengen mukainen tapa toimia. ”Parhaat hetket liittyvät aina aitoon kohtaamiseen ja läsnäoloon. Niitä hetkiä on ollut niin paljon, etten osaa vain yhtä nostaa esiin.”
Rantalan arvopohja on vahvasti humaani. Arjen teot puhuvat hänen mielestään enemmän kuin sanat. Yksilön arvoa pitää kunnioittaa. Jokainen on arvokas omana itsenään, sellaisena kuin on. ”Siksi ihmiselle pitää tehdä arvokkaita tekoja. Lomallakin minulla on ikävä näitä ihmisiä. Hekin puolestaan huolehtivat, jos olen myöhään töissä.”
Suoraan johtajaksi
Rantalan ura palvelutalojen johtajana alkoi 90-luvun laman aikana. Hän oli työskennellyt sairaanhoitajana kotisairaanhoidossa. Sitten hän opiskeli psykiatriseksi erikoissairaanhoitajaksi ja sai osastonhoitajan pätevyyden. 90-luvulla lopetettiin työpaikkoja psykiatrian laitoksista ja avohoidosta. Rantala näki Itä-Hämeestä uutisen, että Jyränkölä rakentaa palvelutalo Konsulia. ”Kysyin, onko minulle sieltä töitä. Jyränkölä etsi ihmistä, joka alkaisi suunnitella palvelutalon toimintaa. Ensin ajattelin, ettei minusta olisi siihen tehtävään, mutta kun tutustuin tarkemmin työnkuvaan sekä setlementtiarvoihin, jätin hakemuksen ja minut valittiin.”
Rantala sai rekrytoida oman tiiminsä. ”On ollut onni tehdä työtä sitoutuneiden ja taitavien hoitajien kanssa. Alkuperäisestä tiimistä on minun lisäkseni Jyränkölässä töissä vielä kaksi muutakin työntekijää. Oli hienoa, että minuun luotettiin, ja olen pyrkinyt olemaan tuon luottamuksen arvoinen.”
Lastenlapset työn vastapaino
Niin kuin ei palvelutalojen johtamisessa olisi tarpeeksi, on Rantala mukana myös laajemmissa piireissä. Hän toimii Vanhustyön Keskusliiton valtuustossa näköalapaikalla. Kansainvälistä tuntumaa vanhustenhuoltoon hän saa EU-hankkeesta, joka vei hänet syyskuussa Latviaan.
Vastuullinen työ ja monet velvollisuudet vaativat myös työstä palautumista. Jos Rantala on ollut uupunut ja väsynyt, hän on lähtenyt palvelutalojen asukkaiden pariin. ”Silloin olen taas voimaantunut. Olen tiedostanut, että pyöritän papereita sen takia, että asukkailla olisi hyvä olla. Haluan olla sisällä yksikössä. Pyrin liikkumaan työntekijöiden ja asukkaiden parissa, ja enemmänkin kävisin, mutta aika ei aina riitä. Lämmin tunnelma on ihana aistia. On tärkeää kokea vuorovaikutusta asukkaiden kanssa.”
Rantala sanoo, että työn parasta vastapainoa on lastenlasten seura. Hänellä on kuusi lastenlasta ja kaksi bonuslastenlasta. ”Vietän aikaa kaikkien heidän kanssaan.” Rantala olisi voinut tehdä työtä lasten parissa, jos ei olisi päätynyt hoitoalalle. ”No nyt on lastenlapsia. Lapsilta sain aikanaan myös lempinimeni ”Kiti”, kun he eivät osanneet sanoa r:ää ja s:ää.”
Muihin Rantalan harrastuksiin kuuluvat jumppa ja musiikin kuuntelu. Lisäksi hän haluaisi elvyttää yhden: ”Haluaisin viritellä uudestaan piirtämistä, jos aikaa olisi enemmän.” Rantala kaivaa esiin kansion, johon hän on koonnut aikanaan Anjalankosken Sanomissa julkaistuja mietelauseitaan. Niiden yhteyteen hän on piirtänyt kauniita kuvia.
6.10.2014