"Elämässä parasta on ihan tavallinen arki"

Jyränkölän vapaaehtoistyön johtaja Teija Naakka ehtii kiireistään huolimatta istahtaa hetkeksi alas Tuttavantuvan toimistolla. "Olen todella kiitollinen työstäni. Haluan auttaa ja palvella ihmisiä."

Auttamisen halu ja ihmisistä huolta pitävä asenne ovat lapsuudenkodin peruja. "Yksinhuoltajaperheen esikoisena pidin jo pikkutyttönä huolta kahdesta nuoremmasta veljestäni."

Setlementtityöhön kasvanut

Ensikosketuksen Jyränkölään Teija sai bändikoulussa. Hän soitti rumpuja Paavo Hakon ohjauksessa. "Se on sinänsä hauska juttu, koska tällä hetkellä poikani Aku soittaa kitaraa saman opettajan tunneilla."

Ennen työllistymistään Jyränkölään Teija suoritti niin kasvatustieteiden appron kuin sosiaaliohjaajan harjoittelujaksonkin Jyränkölässä. Harjoittelujaksoa Jyränkölän palvelutaloilla hän muistelee lämmöllä. "Siihen aikaan sämpylät leivottiin yöllä ja asukkaat saivat lähes uunituoreita lämpimäisiä heti aamutuimaan." Päättötyönsä Teija teki päihdekuntoutujien asumisyksikkö Jyränköläkotiin liittyen. Syvälliset keskustelut toipuvien alkoholistien kanssa antoivat uuden näkökulman Jyränkölän monipuoliseen palveluvalikoimaan.

Työura Jyränkölässä alkoi erilaisten hankkeiden kautta vuonna 1998. Pääpaino työssä on ollut vanhus- ja järjestötoiminnassa, mutta mukaan on mahtunut toisenlaistakin sisältöä. "Vuoteen 2005 saakka Tuttavantuvan yhteydessä toimi nuorten riita- ja rikosasioiden sovittelu. Siinä oli mukavasti kontrastia kun sai työskennellä sekä nuorten että ikäihmisten kanssa. Sovittelun siirryttyä Lahteen, fokuksemme täällä Tuttavantuvalla on ollut lähes yksinomaan ikäihmisissä ja mielenterveystyössä. Se on sitä meidän ydinosaamistamme. Ja se on juuri sitä, mitä minä haluan olla tekemässä."

Runoileva voimistelija

Vapaa-ajallaan Teija johtaa paikallista voimisteluseuraa. Intohimo lajia kohtaan alkoi jo 9-vuotiaana. Puheenjohtajan pestin lisäksi hän on ohjannut ryhmiä ja suunnitellut voimistelunäytösten koreografioita. "Voimistelu on aina ollut minulle erittäin rakas harrastus. Se tuo mukavaa vaihtelua työn vastapainoksi."

Toinen tärkeä harrastus ovat runot. Ensimmäinen, Kastehelmiä -niminen runokirja ilmestyi muutama vuosi sitten ja jatkoa on suunnitteilla. "Koulussa pidin aina musiikista ja liikunnasta. Ehkä siitä kumpuavat nuo nykyisetkin harrastukset."

Jalat maassa

Henkisesti vaativaa työtä tekevä ja siinä sivussa voimistelua, hiihtoa, juoksua, runoja ja pianon soittoa harrastava kahden lapsen äiti vaikuttaa hyvin levolliselta. Missä vaiheessa hän ehtii nauttia ns. 'omasta ajasta'? "Mielestäni parasta elämässä on ihan tavallinen arki. Siis, että se sujuu hyvin. Olen kauhea ikävöimään, enkä voisi kuvitellakaan ottavani äkkilähtöä jonnekin. Riittää, että pääsen kesällä mökkeilemään ja talvisin säännöllisesti liikkumaan luonnossa."

Tavallinen arki onkin se syy, miksi syntyperäinen heinolalainen on jäänyt kotikonnuilleen. Opiskeluvuosia lukuun ottamatta koko ikänsä Heinolassa asunut Teija ei aio muuttaa pois Heinolasta. "Minä ja perheeni viihdymme täällä. Sanotaan, että Heinola on sisäänlämpiävä paikka, mutta kyllä se ovat ne ihmiset, jotka kaupungin tekevät. Olen vuosia seurannut, miten jotkut lähtevät ovet paukkuen ja vannovat, etteivät koskaan palaa. Mutta kappas vaan: kyllä sieltä on monesti tultu takaisin ja harmiteltu, miten se elämä ei sitten muuttunutkaan muualla paremmaksi."

Juuri itselle sopiva työ, mielekkäät harrastukset ja rakas perhe tekevät Teijan elämästä lähes täydellisen. Onko siis mitään, mitä Teija kaipaisi tai muuttaisi? "Olen kyllä luonteeltani vähän huoleton. Töissä ja kotona tuppaan laittamaan tavaroita sinne, minne ne eivät kuulu, mutta onneksi kotona on huolellinen aviomies ja töissä järjestystä ylläpitävät kollegat. Ja kyllähän yksi isompi haave on vielä toteuttamatta. Haluaisin perustaa kahvilan, jossa myisin itse leipomiani leivonnaisia."

Sitä odotellessa Teija johtaa Jyränkölän monipuolista vapaaehtoisten joukkiota lämpimällä ja ihmisläheisellä otteella - Ihmisten keskellä, ihmisten kesken.

"Kevään tyttö
silmät suuret
ja uteliaat
aina valmiina
kääntämään seuraavan sivun
elämän kirjasta"

2.12.2014